Tämänpäivän hyvinvointivaltiossa nallekarkit eivät jakaudu tasan

Monivärisiä nallekarkkeja

Suomessa syntyminen on lottovoitto, ja kaikille suomalaisille jaetaan samat eväät mielekkään elämän rakentamiseen. Tämä vaikuttaa olevan se virheellinen mielikuva mikä huolestuttavan usealla suomalaisella näyttää olevan.

Viime aikojen tilastot lisääntyneestä lapsi- ja eläkeläisköyhyydestä, kasvavista ruokajonoista ja yhä suurenevasta syrjäytettyjen nuorten määrästä kertovat toista tarinaa nallekarkkien jakutumisesta.

Haluan tarrata nyt erityisesti lapsiperheköyhyyteen, sillä se on kaikkein vaikein ja pitkäkestoisin eriarvoisuuden muoto. Pelastakaa lapset Ry:n mukaan erityisesti yksinhuoltajaperheissä olevat lapset ovat heikommassa asemassa, kun näissä perheissä varat ovat noin 75% lapsikotitalouksien keskimäärästä. Köyhien lapsiperheiden joukossa ovat yliedustettuina ne perheet, joissa puhutaan äidinkielenä jotain muuta kieltä kuin suomea tai ruotsia. Näiden lisäksi myös sairastavien, ja työttömien huoltajien lapset saavat osakseen vähemmän näitä kuuluisia nallekarkkeja eväiksi elämän rakentamiseen.

Pelastakaa Lapset Ry:n mukaan vähävaraisuudesta seuraava yksinäisyys, syrjään jääminen ja kiusaaminen ovat lisääntyneet. Pahimmassa tapauksessa köyhyys ja sen lieveilmiöt johtavat tilanteeseen jossa lapsi ei pääse kehittymään kykyjensä mukaisesti. Tämä kehitys on johtanut asuinalueiden jaukautumiseen ja sen seurauksena lähikoulut profiloituvat. Ylisukupolvinen köyhyys ja erilaistuminen lisääntyy, sekä lasten tukiverkostot kapenevat. Jokainen voi miettiä, että miten edellä mainitut asiat vaikuttavat lapseen joka ei päätä mihin perheesen syntyy, mutta on täysin tämän sattumanvaraisen seikan armoilla.

Mutta Ajak meillähän on hyvinvointivaltio, joka takaa kaikille tasa-arvoisen mahdollisuusden taloudellisesta asemasta riippumatta- joku voisi sanoa. Suomi saavutti hyvinvoinnin huippukautensa 1980-luvulla. Sittemmin 90-luvun alun syvän talouslaman takia tehtiin rajuja säästöjä ja leikkauksia palveluihin - myös lasten ja nuorten palveluihin. Laman aikana tehdyt hyvinvointivaltiota ravistuttaneet päätökset ovat johtaneet kaventuneisiin sekä väheneviin palveluihin, ja kuntien välisen eriarvoisuuden kasvamiseen palveluiden määrän ja laadun suhteen. Jokainen joka on asunut useammassa maakunnassa voi huomata, että tätä eriarvoisuuden polkua ei olla saatu vielä pysähtymään.

Pelastakaa Lapset Ry julkaisi viime vuoden lopulla Lapsen ääni- kyselyn. Kyselyyn vstanneista nuorista 13% kertoivat perheen rahahuolien vaikuttavan opiskelumahdollisuuksiin. Nuorisobarometrissa ilmenee, että vähävaraisissa perheissä elävät lapset ovat suuremmassa riskissä pudota kokonaan opintojen ulkopuolelle, tai olla hakeutumatta toisen asteen opintoihin taloudellisen niukkuuden takia.

Kuluneen vaalikauden aikana tehdyt lainsäädäntömuutokset ovat osuneet SOSTEn mukaan ankarimmin pienituloisiin lapsiperheisiin. Kuten alussa sanoin; laspiköyhyys on vaikein eriarvoisuuden muoto, koska sen seuraukset painavat läpi koko elämän kaaren. Uskon kuitenkin tasa-arvoisemman tulevaisuuden mahdollisuuteen. Tasa-arvoisemmassa tulevaisuudessa peruutetaan subjektiivisen päiväkotioikeuden rajoittaminen, tehdään toisesta asteesta aidosti maksutonta ja sitoudutaan tekemään sellaista perhepolitiikkaa, jossa autetaan aidosti vähävaraisia perheitä – heitä kuunnellen.