Mitä mielessä?

Mitäkö mietin? Mietin, että ai että kun valkoisuus on uuvuttavaa.

Vuotta on kulunut vasta vajaat kaksi kuukautta ja ennakkoluulojen, rasismin ja valkoisen katseen määrästä on tullut ähky. Selvennykseksi - valkoisuudella tarkoitan yhteiskunnalista konseptia nimeltä whitness. Jos sulla on vaalea iho - ei hätää kyse ei ole sinusta henkilökohtaisesti.

Tammikuussa osallistuin asiantuntijaroolissa messuille valkoisen työporukan kanssa. Tapahtumassa oli vieraskielisiä osallistujia, joka voi osittain selittää seuraavan mutta silti- äh. Tapahtumaan ns rekisteröidyttiin sukunimen perusteella jonka jälkeen sai kaulan ympärille laitettavan ketjuasian. Kun kävin hakemassa omaani ja esittelin itseni suomeksi, respassa oleva työntekijä vastasi minulle englanniksi. Jatkoin suomeksi mutta hän ei vain onnistunut rekisteröimään tilannetta, vaan jankkasi enkkua kunnes kollegani tuli viereen ja sanoi napakasti tismalleen saman asian kuin minä ja sen perään, että puhun kyllä suomea. Noh sain lätkäni ja lähdettiin eteenpäin.

Viidenkymmenen metrin kävelymatkan päästä minut pysäytettiin. Edestäni oli kävellyt kolme valkoista tyyppiä, joista osalla oli kynällä kirjoitettu lappu, että kyllä asiantuntija "passilla" ollaan. Paikalla ollut järkkäri tai vastaava ei edes vilkaisut heidän lappujaan, mutta pysäytti minut englanniksi ja kysyi, että olenko ns katseleva osallistuja - ja että siinä tapauksessa voin siirtyä tilaan vasta myöhemmin. En ehtinyt rekisteröidä tilannetta kun kollegani joutui taas napakasti toteamaan, että mulla on sama lätkä/passi/kaulaan ripustettava hommeli kun koko muulla delegaatiollakin. Tämä kaikki tapahtui viidentoista minuutin sisällä siitä hetkestä kun olin astunut rakennukseen. Tän jälkeen oli kyllä oikein tervetullut olo toimia kyseisessä tilassa.

Tänään eräässä häppeningissä keskustelin kasuaalisti valkoisen henkilön kanssa. Puhuttiin niitä näitä ja kerron reissusuunnitelmistani jonka jälkeen hän kysyy, että olenko adoptoitu. Tää adoptiokysymys onnistuu aina menemään ihon alle. Motivaatiota en tiedä, mutta esim edellisissä työkuvioissa aspa-alalla asiakkaat usein joko kysyivät tai suorastaan totesivat, että puhutpa hyvää Suomea, oot(ko) adoptoitu. Kaikki valkoisia ihmisiä.

Politiikka harrastuksen parissa löydän itseni jatkuvasti tiloissa, joissa olen ainoa musta henkilö. Valkoisuuden läsnäolo vaihtelee aina kyselevistä "ootko eksyny" katseista heti kun tyypit huomaa mun läsnäolon tilassa, aina tungetteleviin "mites teillä päin yhteiskunta toimii" kysymyksiin ja kaikkea näiden väliltä ja ulkopuolelta.

Sinällään aika ns pieniä asioita, mutta kun homma toistuu viikosta ja kuukaudesta toiseen nyt jo peräti 18- vuoden ajan, alkaa vitutuksen määrä nousta uusiin sfääreihin.

Oon viime aikoina ihan konkreettisella tasolla miettiny pysyvää muuttoa maahan, jossa sais olla kaikki samat 99 nytkin olemassaolevaa elämään liittyvää ongelmaa, mutta tää valkoisuus ja jatkuva rasismipaskan kanssa eläminen ei olis yks niistä.

Puhun kolmea kieltä ja kirjoitan kahdella sujuvasti, lisäksi pystyn kommunikoimaan kahdella muulla kielellä kohtalaisesti. Mulla on vaatetusalan ammattitutkinto ja ylioppilaan yleissivistys. Usealta vuodelta monipuolista työkokemusta aina lasten parissa työskentelystä asiantuntijahommeleihin sekä peloton asenne tähän elämään. Eiköhän näillä eväillä saa jotain aikaseksi? Kuulemma Ruandassa on ihan asiallinen meininki...

Mietin, paljonkohan pitäis olla kolikoita säästössä että voi jatkaa kakskymppisiä uudessa maassa? 🤔